Nykyinen hetki
Keskiyön rukous
Keskiyöllä valvomme Herran tulemista ja muistamme Hänen rukoustaan Getsemanessa.
ISÄ MEIDÄN
Näin teidän siis pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
Lähestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.
Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
KIITOSRUKOUS
Näin teidän siis pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
Lähestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.
Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
Psalmi 50
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Sitten rukoilija sanoo:
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Psalmi 133
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat.
Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen;
Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.
Nouskaa, valon lapset
Nouskaa, valon lapset 1
Nouskaa, valon lapset, ylistäkäämme sotajoukkojen Herraa, että Hän armossa antaisi meille sielujemme pelastuksen. Kun seisomme edessäsi ruumiillisesti, poista mielestämme torkahtavan unen. Anna meille, Herra, valppaus, jotta ymmärtäisimme, miten seisomme edessäsi rukouksen hetkellä, ja kantaisimme Sinulle ylhäältä sopivan ylistyksen, ja saisimme monien syntiemme anteeksiannon. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava)
Nouskaa, valon lapset 2
Siunatkaa Herraa, kaikki Herran palvelijat, te, jotka seisotte Herran huoneessa, meidän Jumalamme esipihoissa. Öin kohottakaa kätenne pyhäkköön ja siunatkaa Herraa. Herra siunatkoon teitä Siionista, Hän, joka loi taivaan ja maan. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava)
Nouskaa, valon lapset 3
Tulkoon anomiseni lähestymään kasvojasi, Herra; Sinun sanasi mukaan opeta minua. Tulkoon pyyntöni Sinun eteesi, Herra; Sinun puheesi mukaan elävöitä minut. Huuleni vuodatkoot ylistystä, kun Sinä opetat minulle oikeutesi. Kieleni puhukoon Sinun sanojasi, sillä kaikki Sinun käskysi ovat vanhurskaat. Olkoon kätesi apunani, sillä minä olen halunnut Sinun käskyjäsi. Minä olen ikävöinyt pelastustasi, Herra, ja sinun lakisi on minun mietiskelyni. Sieluni elää ja ylistää Sinua, ja Sinun tuomiosi auttakoot minua. Minä harhailin kuin eksynyt lammas; etsi palvelijasi, sillä minä en ole unohtanut Sinun käskyjäsi.
Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja kautta kaikkien aikojen. Aamen. Kunnia Sinulle, Sinä hyvä, ihmisiä rakastava. Rauha Sinun äidillesi Neitsyelle kaikkien pyhiesi kanssa. Kunnia Sinulle, oi Pyhä Kolminaisuus, armahda meitä.
Nouskoon Jumala, ja hajotkoot kaikki Hänen vihollisensa, ja paetkoot Hänen kasvojensa edestä kaikki Hänen pyhän nimensä vihaajat. Mutta Sinun kansasi olkoon siunattu tuhansin tuhansin ja kymmenin tuhansin, tehden Sinun tahtosi. Herra, avaa minun huuleni, että suuni julistaisi Sinun ylistystäsi. Aamen. Halleluja.
Rukouksen alku
Psalmi 3
Davidin Psalmi, kuin hän pakeni poikaansa Absalomia. (H 3:2) Voi Herra! kuinka monta on minulla vihollista, ja niin usiat karkaavat minua vastaan.
(H 3:3) Moni puhuu minun sielustani: ei ole hänellä apua Jumalan tykönä, Sela!
(H 3:4) Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, joka minun kunniaan saatat, ja minun pääni kohennat.
(H 3:5) Äänelläni minä huudan Herraa; ja hän kuulee minua pyhästä vuorestansa, Sela!
(H 3:6) Minä makaan ja nukun: minä herään myös; sillä Herra tukee minua.
(H 3:7) En minä pelkää kymmentätuhatta kansoista, jotka minua piirittävät.
(H 3:8) Nouse, Herra, ja auta minua, minun Jumalani! sillä sinä lyöt kaikkia minun vihollisiani poskelle: sinä murennat jumalattomain hampaat.
(H 3:9) Herran tykönä apu löydetään: sinun kansas päällä on sinun siunaukses, Sela!
Psalmi 6
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. (H 6:2) Oi Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä minua julmuudessas kurita.
(H 6:3) Herra, ole minulle armollinen, sillä minä olen heikko: paranna Herra minua, sillä minun luuni ovat peljästyneet.
(H 6:4) Ja minun sieluni on sangen kovin hämmästynyt, voi Herra, kuinka kauvan!
(H 6:5) Käännä sinuas, Herra, ja pelasta sieluni; auta minua sinun hyvyytes tähden.
(H 6:6) Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa?
(H 6:7) Minä olen niin väsynyt huokauksista: minä uitan vuoteeni yli yötä, ja kastan leposiani kyynelilläni.
(H 6:8) Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta.
(H 6:9) Eritkäät minusta, kaikki pahointekiät; sillä Herra kuulee minun itkuni.
(H 6:10) Herra kuulee minun rukoukseni: anomiseni Herra ottaa vastaan.
(H 6:11) Kaikki minun viholliseni saakoon häpiän, ja suuresti peljättäköön; kääntyköön takaperin, ja nopiasti häväistäköön.
Psalmi 12
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. (H 12:2) Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.
Jokainen puhuu lähimmäisensä kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisuutta sydämistä.
Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpiästi puhuvaiset kielet,
Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua: kuka meidän herramme on?
Että köyhät hävitetään ja vaivaiset huokaavat, niin minä nyt nousen, sanoo Herra: minä saatan avun, että rohkiasti pitää opetettaman.
Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu.
Sinä Herra, kätke ne, ja varjele meitä tästä suvusta ijankaikkisesti.
Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan.
Psalmi 69
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. (H69:2) Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
Psalmi 85
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. (H85:2) Herra, sinä kuin (muinen) olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit,
Sinä anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heidän syntinsä peitit, Sela!
Sinä lepytit kaiken vihas, ja käänsit sinuas vihas julmuudesta.
Käännä meitä, meidän autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meistä.
Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meidän päällemme? eli vihas pitää sukukunnasta sukukuntaan?
Etkös käänny, ja meitä virvoita, että kansas sinussa iloitsis?
Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.
Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi.
Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis;
Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;
Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;
Että myös meille Herra hyvin tekis, ja meidän maamme hedemänsä antais;
Että vanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyis ja menestyis.
Psalmi 90
Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
Psalmi 116
Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan.
Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
Psalmi 117
Kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat: ylistäkäät häntä kaikki kansat!
Sillä hänen armonsa on voimallinen meidän päällemme, ja Herran totuus ijankaikkisesti. Halleluja!
Psalmi 118 (I)
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Sanokaan nyt Israel: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Sanokaan nyt Aaronin huone: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Sanokaan nyt kaikki, jotka Herraa pelkäävät: hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Tuskissani minä Herraa avukseni huusin, ja Herra kuuli minua, ja pelasti minun.
Herra on minun kanssani; sentähden en minä pelkää, mitä ihmiset minulle tekisivät.
Herra on minun kanssani auttamassa minua, ja minä tahdon nähdä iloni minun vihollisistani.
Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa ihmisiin.
Parempi on uskaltaa Herran päälle, kuin luottaa päämiehiin.
Kaikki pakanat piirittävät minua; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.
He piirittävät minua joka kulmalta; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.
He piirittävät minua niinkuin kimalaiset, ja he sammuvat niinkuin tuli orjantappuroissa; mutta Herran nimeen minä heitä lyön maahan.
Minua kovin sysätään lankeemaan; mutta Herra auttaa minua.
Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja on minun autuuteni.
Ilon ja autuuden ääni on vanhurskasten majoissa: Herran oikia käsi saa voiton.
Herran oikia käsi on koroitettu: Herran oikia käsi saa voiton.
En minä kuole, vaan elän, ja Herran tekoja luettelen.
Kyllä Herra minua kurittaa, vaan ei hän minua kuolemalle anna.
Avatkaat minulle vanhurskauden portit, minun käydäkseni sisälle, kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti: vanhurskaat siitä käyvät sisälle.
Minä kiitän sinua, ettäs minun rukoukseni kuulit, ja autit minua.
Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.
Herralta se on tapahtunut, ja on ihme meidän silmäimme edessä.
Tämä on se päivä, jonka Herra teki: iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä.
O Herra, auta, o Herra, anna menestyä!
Siunattu olkoon se,joka tulee Herran nimeen! me siunaamme teitä Herran huoneesta.
Herra on Jumala, joka meitä valistaa: kaunistakaat juhlalehdillä hamaan alttarin sarviin asti.
Sinä olet minun Jumalani, ja minä kiitän sinua; minun Jumalani! sinua minä ylistän.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
(118. psalmi)
(1) Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, ne, jotka vaeltavat Herran laissa. Autuaat ne, jotka tutkivat Hänen todistuksiaan ja etsivät Häntä kaikesta sydämestään, sillä vääryyden tekijät eivät halunneet vaeltaa Hänen teillään. Sinä olet käskenyt tarkoin noudattaa käskyjäsi. Oi, jospa tieni olisivat vahvat pitämään sinun oikeutesi! Silloin en häpeäisi, kun katselisin kaikkia sinun käskyjäsi. Minä kiitän Sinua, Herra, vilpittömällä sydämellä, kun olen oppinut sinun vanhurskaat tuomiosi. Minä pidän sinun oikeutesi, älä hylkää minua kokonaan. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(2) Millä nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Noudattamalla sinun sanojasi. Kaikesta sydämestäni minä etsin Sinua; älä salli minun eksyä käskyistäsi. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä Sinua vastaan. Siunattu olet Sinä, Herra, opeta minulle oikeutesi. Huulillani olen kertonut kaikki sinun suusi tuomiot, ja iloitsin sinun todistustesi tiestä niin kuin kaikesta rikkaudesta. Sinun käskyistäsi puhun, ja sinun teitäsi tutkin, sinun asetuksiasi minä mietiskelen, enkä unohda sinun sanaasi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(3) Tee palvelijallesi hyvää, niin minä elän ja noudatan sinun sanojasi. Avaa silmäni, että näkisin sinun lakisi ihmeet. Muukalainen minä olen maan päällä; älä kätke minulta käskyjäsi. Sieluni ikävöi alinomaa sinun tuomioitasi. Sinä nuhtelit ylpeitä, kirottuja, jotka poikkeavat sinun käskyistäsi. Ota minulta pois häpeä ja pilkka, sillä sinun todistuksiasi minä olen etsinyt. Ruhtinaat istuivat ja puhuivat minua vastaan, mutta sinun palvelijasi mietiskeli sinun oikeuksiasi; sillä sinun todistuksesi ovat minun opetukseni ja sinun oikeutesi minun neuvonantajani. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(4) Sieluni on tomuun vaipunut; elävöitä minut sanasi mukaan. Minä ilmoitin teitäsi, ja sinä vastasit minulle; opeta minulle oikeutesi. Tee minulle selväksi sinun oikeutesi tie, niin minä mietiskelen sinun ihmeitäsi. Sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi mukaan. Pidä kaukana minusta valheen tie, ja armahda minua sinun lakisi mukaan. Minä valitsin totuuden tien, enkä unohtanut sinun tuomioitasi. Minä tarrauduin sinun todistuksiisi; Herra, älä salli minun joutua häpeään. Sinun käskyjesi tiellä minä juoksen, koska sinä avarrat minun sydämeni. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(5) Aseta minulle, Herra, laki sinun oikeuksiesi tielle, niin minä seuraan sitä aina. Anna minulle ymmärrys, niin etsin sinun lakiisi ja pidän sen kaikesta sydämestäni. Johdata minut sinun käskyjesi polulle, sillä siihen minä olen mielistynyt. Taivuta sydämeni sinun todistuksiisi, älä vääryyteen. Käännä silmäni pois turhuutta näkemästä; sinun teilläsi elävöitä minut. Vahvista sanasi palvelijallesi sinun pelossasi. Ota minulta pois häpeä, jota minä pelkään, sillä sinun tuomiosi ovat suloiset. Katso, minä olen halunnut sinun käskyjäsi; elävöitä minut sinun vanhurskautesi mukaan. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(6) Tulkoon armosi minuun, Herra, ja pelastuksesi sanasi mukaan, niin minä voin vastata pilkkaajalleni; sillä minä turvaan sinun sanoihisi. Älä ota pois totuuden sanaa minun suustani, sillä sinun tuomioihisi minä luotan, ja minä pidän sinun lakisi aina, iankaikkisesti ja ainiaan. Minä kuljen avarassa, sillä minä etsin sinun käskyjäsi. Minä puhun sinun todistuksistasi kuninkaiden edessä enkä häpeä. Minä mietiskelen sinun käskyjäsi, joita suuresti rakastin, ja kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, joita suuresti halusin, ja tutkin sinun asetuksiasi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(7) Muista palvelijallesi antamaasi sanaa, johon olet minut panneet turvaamaan; se on minun lohdutukseni kurjuudessani, sillä sinun sanasi on elävöittänyt minut. Ylpeät ovat rikkoneet lain ylenmäärin, mutta minä en ole poikennut sinun laistasi. Muistin sinun tuomiosi, Herra, iankaikkisista ajoista, ja sain lohdutuksen. Murhe on vallannut minut syntisten tähden, jotka jättivät sinun lakisi. Sinun oikeutesi ovat olleet minulle veisuja muukalaisuuden paikassani. Yöllä muistin sinun nimesi, Herra, ja pidin sinun lakisi. Tämä minulle tapahtui, koska etsin sinun oikeuksiasi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(8) Sinä olet minun osani, Herra; minä sanoin, että pitäisin sinun käskysi. Lepyttelin kasvojasi kaikesta sydämestäni; armahda minua sanasi mukaan. Minä mietiskelin teitäsi ja käänsin askeleeni sinun todistuksiisi. Minä viivyin enkä vitkastellut noudattamasta sinun käskyjäsi. Syntisten siteet kietoutuivat minuun, mutta en unohtanut sinun lakiastasi. Puoliyössä nousin kiittämään Sinua sinun vanhurskaiden tuomioidesi tähden. Minä olen kaikkien niiden toveri, jotka pelkäävät Sinua ja pitävät sinun käskysi. Sinun armosi, Herra, on täyttänyt maan; opeta minulle sinun vanhurskautesi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(9) Hyvää olet tehnyt palvelijallesi, Herra, sanasi mukaan, hyvyyttä, kuritusta ja tietoa; opeta minulle, sillä minä uskon sinun käskyihisi. Ennen kuin nöyrryin, minä hairahduin; sentähden minä pidän sinun sanaasi. Sinä olet hyvä, Herra; hyvyytesi mukaan opeta minulle oikeutesi. Ylpeät paisuttivat minua vastaan vääryyden; mutta minä kaikesta sydämestäni etsin sinun käskyjäsi. Heidän sydämensä on paksuuntunut kuin maito, mutta minä mietiskelin sinun lakiisi. Hyvä oli, että minut nöyryytettiin, että oppisin sinun oikeutesi. Sinun suusi laki on minulle parempi kuin tuhannet kulta- ja hopeakappaleet. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(10) Sinun kätesi ovat tehneet ja muovanneet minut; anna minulle ymmärrys, että oppisin sinun käskysi. Ne, jotka pelkäävät Sinua, näkevät minut ja iloitsevat, sillä sinun sanasi varaan minä olen luottanut. Tiedän, Herra, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskossa sinä nöyryytit minut. Tulkoon sinun armosi minuun, lohduttaaksensa minua, sinun puheesi mukaan palvelijallesi. Tulkoon minuun sinun laupeutesi, niin minä elän, sillä sinun lakisi on minun opetukseni. Hävetkööt ylpeät, sillä he väärin minua sortivat; mutta minä mietiskelen sinun käskyjäsi. Kääntykööt minun puoleeni ne, jotka pelkäävät Sinua ja tuntevat sinun todistuksesi. Olkoon minun sydämeni nuhteeton sinun vanhurskautesi mukaan, etten joutuisi häpeään. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(11) Minun sieluni on ikävöinyt pelastustasi, ja minä olen turvannut sinun sanaasi. Silmäni ovat rauenneet odottaessani sinun puhettasi ja sanoneet: milloin sinä lohdutat minua? Minä olen kuin savupussi huurussa, silti en unohda sinun oikeuksiasi. Kuinka monet ovat palvelijasi päivät? Milloin teet tuomion vainoojiani vastaan? Lainrikkojat puhuivat minulle houreita, mutta ei kuten sinun lakisi, Herra, sillä kaikki sinun käskysi ovat totuus. Vääryydellä he vainosivat minua; auta minua. He olivat vähällä hukuttaa minut maan päältä, mutta minä en hyljännyt sinun käskyjäsi. Sinun armosi mukaan elävöitä minut, niin minä pidän sinun suusi todistukset. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(12) Herra, sinun sanasi on pysyvä iankaikkisesti taivaissa, polvesta polveen on sinun totuutesi. Sinä asetit maan, ja se pysyy. Sinun käskysi mukaan pysyvät kaikki; sillä kaikki ovat sinun palvelijoitasi. Ellen minä olisi pitänyt lakiisi mietiskelynäni, olisin hukkunut kurjuudessani. En iankaikkisesti unohda sinun käskyjäsi, sillä niiden kautta sinä olet elävöittänyt minut, Herra. Minä olen sinun; pelasta minut, sillä minä olen etsinyt sinun käskyjäsi. Syntiset väijyivät minua hukuttaakseen minut; mutta minä ymmärsin sinun todistuksesi. Jokaisella täydellisyydellä näin lopun, mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(13) Sinun nimesi, Herra, on rakas; se on koko päivän minun mietiskelyni. Sinun käskysi ovat tehneet minut viisaammaksi kuin viholliseni, sillä ne pysyvät minulle iankaikkisesti. Ymmärrystä minulla on enemmän kuin kaikilla opettajillani, sillä sinun todistuksesi ovat minun opetukseni. Olen ymmärtänyt enemmän kuin vanhukset, sillä olen etsinyt sinun käskyjäsi. Kaikilta pahoilta teiltä olen pidättänyt jalkani, pitämään sinun sanaasi. En ole poikennut sinun käskyistäsi, sillä sinä olet asettanut minulle lain. Kuinka makeat ovat sinun sanasi suussani, makeammat kuin hunaja ja mehiläisvaha suussani! Sinun käskyistäsi olen saanut ymmärryksen, sentähden vihaan kaikkia vääryyden teitä. (sillä sinä olet asettanut minulle lain) (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(14) Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valo minun polullani. Olen vannonut ja pidän sen, että noudatan sinun vanhurskaita tuomioitasi. Olen kovin nöyryytetty; Herra, elävöitä minut puheesi mukaan. Ota vastaan, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle sinun tuomiosi. Sieluni on alati minun kädessäni, mutta en unohda sinun lakiasi. Syntiset asettivat minulle paulan, mutta en eksynyt sinun käskyistäsi. Olen saanut sinun todistuksesi perinnökseni iankaikkisesti, sillä ne ovat sydämeni ilo. Olen taivuttanut sydämeni tekemään sinun vanhurskauttasi aina (palkkion tähden). (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(15) Lainrikkojia minä vihaan, mutta sinun lakiisi minä rakastuin. Sillä Sinä olet minun auttajani ja tukeni, ja sinun sanasi varaan olen turvannut. Väistykää minusta, te pahat, että tutkisin Jumalani käskyjä. Tue minua sanasi mukaan, niin minä elän, älä salli toivoni joutua häpeään. Auta minua, niin minä pelastun, ja minä tutkistelen sinun käskyjäsi aina. Sinä hylkäsit kaikki, jotka poikkesivat sinun käskyistäsi, sillä heidän ajatuksensa on vääryys. Kaikkina maan syntisinä olet pitänyt tottelemattomia; sentähden rakastin sinun todistuksiasi aina. Naulitse pelkosi minun lihaani, sillä pelkään sinun tuomioitasi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(16) Olen tehnyt tuomion ja vanhurskauden; älä jätä minua sortajilleni. Ole palvelijasi takaaja hyvässä, ettei ylpeät minua sortaisi. Silmäni ovat rauenneet odottaessani sinun pelastustasi ja sinun vanhurskauden puhettasi. Tee palvelijasi kanssa laupeutta, ja opeta minulle oikeutesi. Olen sinun palvelijasi; anna minulle ymmärrys, että oppisin sinun todistuksesi. On aika toimia Herralle, sillä he ovat rikkoneet sinun lakisi. Sentähden minä rakastin sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa ja jalokiveä. Sentähden kaikkeen sinun käskyihisi minä ojentauduin, ja kaikki vääryyden tiet minä vihasin. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(17) Ihmeellisiä ovat sinun todistuksesi; sen tähden minun sieluni on ne noudattanut. Sinun sanojesi ilmoitus valaisee ja antaa ymmärrystä lapsille ja yksinkertaisille. Avasin suuni ja huokaisin, sillä sinun käskyjäsi minä ikävöin. Käänny minun puoleeni ja armahda minua niin kuin on tapasi niille, jotka rakastavat sinun nimeäsi. Vakiinnuta minun askeleeni sinun puheesi mukaan, eikä mikään vääryys hallitko minua. Vapahda minut ihmisten sorrosta, niin minä pidän sinun käskyjäsi. Valista kasvosi palvelijasi yli, ja opeta minulle sinun oikeutesi. Silmäni lähteet puhkesivat kyyneliin, koska he eivät pitäneet sinun lakiisi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(18) Vanhurskas olet Sinä, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat. Sinä olet käskenyt vanhurskauden ja totuuden, jotka ovat sinun todistuksesi, ylen paljon. Kiivastus sinun huoneestasi on kuluttanut minut, sillä viholliseni unohtivat sinun käskysi. Sinun sanasi on mitä puhtain, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä. Pieni minä olen ja halveksittu, mutta en ole unohtanut sinun oikeuksiasi. Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus ja sinun sanasi on totuus. Ahdistus ja ahdinko ovat kohdanneet minua, mutta sinun käskysi ovat minun opetukseni. Vanhurskaat ovat sinun todistuksesi iankaikkisesti; anna minulle ymmärrys, että eläisin. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(19) Minä huusin kaikesta sydämestäni: vastaa minulle, Herra! Minä etsin sinun oikeuksiasi. Minä huusin Sinua: pelasta minut, niin minä pidän sinun todistuksesi. Aamun koittoa ennen nousin huutamaan, ja sinun sanaasi minä turvaan. Varhain aamuhetkellä avasin silmäni mietiskelemään sinun puheitasi. Kuule minun ääneni, Herra, armosi mukaan; sinun tuomioittesi mukaan elävöitä minut. Ne, jotka pahaa ajavat minua takaa, ovat lähestyneet; he ovat poikenneet sinun lakiisi. Lähellä olet Sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat totuus. Jo ammoisista ajoista olen sinun todistuksistasi saanut tietää, että sinä olet ne iankaikkisesti asettanut. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(20) Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä en unohda sinun lakiasi. Aja asiani ja vapahta minut; sinun puheesi mukaan elävöitä minut. Pelastus on kaukana syntisistä, sillä he eivät ole etsineet sinun oikeuksiasi. Sinun laupeutesi, Herra, on suuri; sinun tuomioittesi mukaan elävöitä minut. Monet ovat minun vainoajani ja ahdistajani, mutta en ole poikennut sinun todistuksistasi. Näin ymmärtämättömiä ja tunsin murhetta, koska he eivät pitäneet sinun sanojasi. Katso, Herra, sillä minä rakastin sinun käskyjäsi; armosi mukaan elävöitä minut. Sinun sanasi alku on totuus, ja iankaikkisesti ovat kaikki sinun vanhurskaat tuomiosi. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(21) Ruhtinaat ovat vainonneet minua syyttä; mutta sinun sanoistasi minun sydämeni vapisee. Minä iloitsen sinun sanoistasi niin kuin se, joka löytää suuria saaliita. Vihaan ja inhoan valhetta, mutta sinun lakiasi minä rakastan. Seitsemän kertaa päivässä minä ylistän Sinua sinun vanhurskaiden tuomioidesi tähden. Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun nimeäsi, eikä heille kompastusta ole. Odotin sinun pelastustasi, Herra, ja sinun käskyjäsi minä rakastin. Sieluni on pitänyt sinun todistuksesi, ja minä rakastin niitä kovin. Minä pidän sinun käskysi ja todistuksesi; kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi, Herra. (Kunnia Sinulle, ihmisiä rakastava Doxa ci Vilan`;rwpe)
(22) Tulkoon anomiseni lähestymään kasvojasi, Herra; sanasi mukaan anna minulle ymmärrys. Tulkoon pyyntöni sinun eteesi; puheesi mukaan elävöitä minut. Huuleni vuodatkoot ylistystä, kun sinä opetat minulle oikeutesi. Kieleni puhukoon sinun sanojasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat. Olkoon kätesi minun pelastuksekseni, sillä minä olen halunnut sinun käskyjäsi. Minä ikävöin pelastustasi, Herra, ja sinun lakisi on minun mietiskelyni. Sieluni eläköön ja ylistäköön Sinua, ja sinun tuomiosi auttakoot minua. Olen eksynyt kuin kadonnut lammas; etsi palvelijasi, sillä minä en ole unohtanut sinun käskyjäsi. Halleluja.
(Mat. 25:1–13) Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa sekä lamppunsa. Kun sulhanen viipyi, torkkuivat he kaikki ja nukkuivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ‘Katso, sulhanen tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: ‘Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta ymmärtäväiset vastasivat sanoen: ‘Ei, ettei vain riittäisi meille ja teille; menkää ennemmin myyjien luo ja ostakaa itsellenne.’ Mutta heidän mennessään ostamaan sulhanen tuli, ja ne, jotka olivat valmistautuneet, menivät hänen kanssaan häähuoneeseen, ja ovi suljettiin. Viimein tulivat myös ne toiset neitsyet ja sanoivat: ‘Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ‘Totisesti minä sanon teille: en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee. (Ja kunnia olkoon Jumalalle aina).
Troparit
Katso, Ylkä tulee puoliyössä; autuas on se palvelija, jonka Hän löytää valvomassa. Mutta se, jonka Hän löytää välinpitämättömänä, ei ole arvollinen kulkemaan Hänen kanssaan. Sen tähden, sieluni, varo, ettet raskautuisi uneen ja joutuisi ulos valtakunnasta, vaan valvo ja huuda sanoen: Pyhä, pyhä, pyhä olet Sinä, Jumala; Jumalansynnyttäjän tähden armahda meitä. (Δόξα Πατρί καὶ Υἱῷ καὶ Ἁγίῳ Πνεύματι - Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.)
Ymmärrä, sieluni, tuona pelottavana päivänä, ja herää, ja sytytä lamppusi ilon öljyllä. Sillä et tiedä, milloin sinua kohti tulee ääni, joka sanoo: ‘Katso, Ylkä on tullut.’ Katso siis, sieluni, ettet nukkuisi, ettet seisoisi ulkona kolkuttamassa niin kuin viisi tyhmää neitsyttä, vaan valvo rukoillen, että kohtaisit Kristuksen, Herran, runsaalla öljyllä, ja että Hän armossa antaisi sinulle Hänen jumalallisen kirkkautensa todellisen hääilon. (Καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν - nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.)
Sinä olet meidän pelastuksemme muuri, oi Jumalansynnyttäjä, rikkoutumaton ja järkkymätön varustus: kukista vastustajien neuvo, muuta palvelijaisi murhe iloksi, linnoita kaupunkimme (luostarimme) ja taistele hallitsijoidemme (esimiestemme) puolesta, ja rukoile maailman rauhan puolesta, sillä sinä olet meidän toivomme, oi Jumalansynnyttäjä. (Καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν - nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.)
Oi taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, totuuden Henki, joka olet kaikkialla läsnä ja kaikki täytät, hyvien aarteisto ja elämän Antaja, tule, armollisesti, ja asu meissä, ja puhdista meidät kaikesta saastasta, oi Hyvä, ja pelasta sielumme. (Δόξα Πατρί καὶ Υἱῷ καὶ Ἁγίῳ Πνεύματι - Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.)
Niin kuin olit opetuslastesi kanssa, oi Vapahtaja, ja annoit heille rauhan, tule myös meidän kanssamme ja anna meille Sinun rauhasi ja pelasta meidät ja pelasta sielumme. (Καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν - nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.)
Kun me seisomme sinun pyhässä temppelissäsi, meidät katsotaan seisoviksi taivaassa. Oi Jumalansynnyttäjä, sinä olet taivaan portti; avaa meille laupeuden portti.
Κύριε ἐλέησον Kyrie eleison (Herra armahda) 41 kertaa
Pyhä, pyhä, pyhä
Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Sebaot. Taivas ja maa ovat täynnä Sinun kunniaasi ja arvoasi. Armahda meitä, Jumala, Isä Kaikkivaltias. Pyhä Kolminaisuus, armahda meitä. Herra, sotajoukkojen Jumala, ole kanssamme, sillä ei ole meillä muuta auttajaa ahdingoissamme ja vaivoissamme kuin Sinä.
Pura, anna anteeksi ja poista meiltä, Jumala, pahat tekomme, jotka olemme tehneet tahdostamme ja jotka olemme tehneet ilman tahtoamme, jotka teimme tietäen ja jotka teimme tietämättä, salaiset ja julkiset. Herra, anna ne meille anteeksi Sinun pyhän nimesi tähden, joka on huudettu ylitsemme. Armosi mukaan, Herra, älköön meidän syntiemme mukaan.
Ja tee meidät arvollisiksi sanomaan kiitollisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa..
Toinen vahti
Psalmi 118 (VIII)
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Psalmi 118 (IX)
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.
Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?
Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?
Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.
Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.
Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.
Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.
Psalmi 118 (X)
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.
Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,
Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!
Psalmi 118 (XI)
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,
Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.
Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,
Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.
Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.
Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!
Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!
Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!
Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.
Psalmi 118 (XII)
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa.
Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa.
Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta;
Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta.
Psalmi 118 (XIII)
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Psalmi 118 (XIV)
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori.
Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
Sillä jumalattomain valtikka ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen.
Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille.
Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille!
Psalmi 118 (XV)
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.
Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.
Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.
Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.
Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.
He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.
Psalmi 118 (XVI)
Salomon veisu korkeimmassa Kuorissa. Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat.
Se on turha, että te varhain nousette ja hiljain maata menette, ja syötte leipänne surulla; sillä hän antaa ystävillensä heidän maatessansa.
Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anto.
Kuin nuolet väkevän kädessä, niin ovat nuorukaiset.
Autuas on se, jonka viini on niitä täynnänsä: ei ne häväistä, kuin heillä vihollistensa kanssa portissa tekemistä on.
Psalmi 118 (XVII)
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa.
Sillä sinä elätät itses kättes töistä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi.
Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä.
Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää.
Herra siunaa sinua Zionista, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas,
Ja saat nähdä lastes lapset: rauha olkoon Israelille!
127. psalmi
Autuaat ovat kaikki, jotka pelkäävät Herraa, jotka vaeltavat Hänen teillään. Sinä saat syödä kättesi työn hedelmää, sinä olet autuas ja sinulle käy hyvin. Vaimosi on kuin hedelmällinen viinipuu talosi sivuilla. Lapsesi ovat kuin nuoret öljypuun taimet pöytäsi ympärillä. Näin siunataan se mies, joka pelkää Herraa. Herra siunatkoon sinua Siionista; saat nähdä Jerusalemin hyväntoivon kaikkina elämäsi päivinä, ja saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille. Halleluja.
128. psalmi
Monta kertaa ovat he minua ahdistaneet nuoruudestani asti – sanokoon Israel – monta kertaa ovat he minua ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät ole voittaneet minua. Syntiset ovat kyntäneet selkääni ja pidentäneet vääryyttään. Herra on vanhurskas, Hän katkaisee syntisten siteet. Hävetkää ja kääntykööt taaksepäin kaikki, jotka vihaavat Siionia. Olkoot he kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu ennen kuin se leikataan, josta ei niittäjä kättään täytä eikä lyhteen sitoja sylinsä. Eivät ohikulkijat sano: ‘Herran siunaus teidän päällänne. Me siunaamme teitä Herran nimessä.’ Halleluja.
(Luuk. 7:36–50) Eräs fariseus pyysi Hänet kotiinsa aterialle. Kun Hän meni fariseuksen taloon, Hän asettui pöytään. Ja katso, kaupungissa oli nainen, joka oli syntinen. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasterimaljan hajuvoidetta, ja asettuen Hänen taakseen Hänen jalkojensa luo hän itkien alkoi kastella Hänen jalkojaan kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla, ja hän suuteli Hänen jalkojaan ja voiteli niitä hajuvoiteella. Kun fariseus, joka oli Hänet kutsunut, näki sen, hän sanoi mielessään: ‘Jos tämä olisi profeetta, Hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka Häneen koskee – että hän on syntinen.’ Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ‘Simon, minulla on sinulle jotakin sanottavaa.’ Hän sanoi: ‘Sano, opettaja.’ ‘Lainanantajalla oli kaksi velallista. Toisen velka oli viisisataa denaaria ja toisen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, hän antoi molemmille anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?’ Simon vastasi ja sanoi: ‘Luulen, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi.’ Hän sanoi hänelle: ‘Oikein sinä tuomitsit.’ Ja kääntyen naiseen hän sanoi Simonille: ‘Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi, vettä jalkojeni pesuksi et antanut, mutta hän on kyynelillään kastellut jalkani ja hiuksillaan ne kuivannut. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta hän ei ole siitä asti, kun tulin, lakannut suutelemasta jalkojani. Öljyllä et voidellut päätäni, mutta hän on voidellut jalkani hajuvoiteella. Sen tähden minä sanon sinulle: hänen monet syntinsä ovat anteeksi annetut, sillä hän rakasti paljon; mutta se, jolle vähän annetaan anteeksi, rakastaa vähän.’ Ja Hän sanoi naiselle: ‘Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.’ Niin aterialla olijat alkoivat mielessään sanoa: ‘Kuka tämä on, joka antaa syntejäkin anteeksi?’ Mutta Hän sanoi naiselle: ‘Sinun uskosi on pelastanut sinut; mene rauhaan.’ (Ja kunnia olkoon Jumalalle aina.)
Troparit
Anna minulle, Herra, paljon kyynelten lähteitä, niin kuin annoit muinoin syntiselle naiselle. Tee minut arvolliseksi kostuttamaan sinun jalkasi, jotka vapauttivat minut harhan tietä, ja tuomaan Sinulle ylen kallista voidetta ja hankkimaan itselleni puhtaan elämän parannuksessa, että kuulisin tuon ilontäyteisen äänen: ‘Uskosi on pelastanut sinut.’ (Δόξα Πατρί καὶ Υἱῷ καὶ Ἁγίῳ Πνεύματι - Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.)
Kun ajattelen monia pahoja tekojani ja sydämeeni tulee ajatus siitä pelottavasta tuomiosta, minut valtaa vavistus. Silloin pakenen Sinua, Jumala, ihmisiä rakastava. Älä käännä kasvojasi pois minusta, vaan minä rukoilen Sinua, Sinua ainoaa, joka olet ilman syntiä: anna minun kurjalle sielulleni murtunut mieli ennen lopun tuloa ja pelasta minut. (Καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν - nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.)
Taivaat ylistävät sinua, armoa täynnä oleva, avioton morsian, ja mekin kirkastamme käsittämätöntä synnytystäsi. Oi Jumalansynnyttäjä, laupeuden ja pelastuksen äiti, rukoile sielujemme pelastuksen puolesta. (Καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν - nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.)
Oi taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, totuuden Henki, joka olet kaikkialla läsnä ja kaikki täytät, hyvien aarteisto ja elämän Antaja, tule, armollisesti, ja asu meissä, ja puhdista meidät kaikesta saastasta, oi Hyvä, ja pelasta sielumme. (Δόξα Πατρί καὶ Υἱῷ καὶ Ἁγίῳ Πνεύματι - Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.)
Niin kuin olit opetuslastesi kanssa, oi Vapahtaja, ja annoit heille rauhan, tule myös meidän kanssamme ja anna meille Sinun rauhasi ja pelasta meidät ja pelasta sielumme. (Καὶ νῦν καὶ ἀεὶ καὶ εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων. Ἀμήν - nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.)
Kun me seisomme sinun pyhässä temppelissäsi, meidät katsotaan seisoviksi taivaassa. Oi Jumalansynnyttäjä, sinä olet taivaan portti; avaa meille laupeuden portti.
Κύριε ἐλέησον Kyrie eleison (Herra armahda) 41 kertaa
Kolmipyhä
Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, joka synnyit Neitsyestä, armahda meitä. Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, joka ristiinnaulittiin meidän edestämme, armahda meitä. Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, joka nousit kuolleista ja astuit taivaisiin, armahda meitä. Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Pyhä Kolminaisuus, armahda meitä. Pyhä Kolminaisuus, armahda meitä. Pyhä Kolminaisuus, armahda meitä.
Herra, anna meille syntimme anteeksi. Herra, anna meille rikoksemme anteeksi. Herra, anna meille hairahduksemme anteeksi. Herra, käy kansasi sairaiden luo, paranna heidät pyhän nimesi tähden. Isämme ja veljemme, jotka ovat nukkuneet pois, Herra, anna heidän sieluilleen lepo. Sinä, joka olet ilman syntiä, Herra, armahda meitä. Sinä, joka olet ilman syntiä, Herra, auta meitä ja ota vastaan anomisemme edessäsi. Sillä Sinulle kuuluu kunnia ja voima ja kolmikertainen pyhitys. Herra armahda. Herra armahda. Herra, siunaa. Aamen.
Ja tee meidät arvollisiksi sanomaan kiitollisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa....
Tenoo oasht emmok o piekhristos nem pekyot en aghathos nem pi epnevma ethowab je akee ak soati emmon nai nan
Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.
Sitten rukoilija rukoilee:
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.
Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.
Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.
Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.
Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.
PYHÄ, PYHÄ, PYHÄ
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
JOKAISEN HETKEN PÄÄTÖSRUKOUS
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Toinen vartio
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat.
Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen;
Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.
Psalmi 119
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Psalmi 120
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.
Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?
Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?
Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.
Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.
Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.
Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.
Psalmi 121
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.
Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.
Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.
Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,
Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!
Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!
Psalmi 122
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,
Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.
Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,
Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.
Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.
Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!
Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!
Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!
Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.
Psalmi 123
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni sinun tykös, joka asut taivaissa.
Katso, niinkuin palveliain silmät katsovat isäntänsä käsiin, niinkuin piikain silmät katsovat emäntäinsä käsiin, niin meidänkin silmämme katsovat Herraa meidän Jumalaamme, siihenasti että hän meitä armahtaa.
Ole meille armollinen, Herra, ole meille armollinen! sillä me olemme sangen täytetyt ylönkatseesta;
Sangen täynnä on meidän sielumme rikasten pilkkaa ja ylpeiden ylönkatsetta.
Psalmi 124
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Psalmi 125
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
(10) 145. psalmi
Ylistä, sieluni, Herraa. Minä ylistän Herraa elämäni ajan, minä veisaan Jumalalleni niin kauan kuin olen olemassa. Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapsiin, joilla ei ole pelastusta. Kun heidän henkensä lähtee, he palaavat maahansa; sinä päivänä heidän hankkeensa raukeavat.
Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala ja jonka toivo on Herrassa, hänen Jumalassaan, joka teki taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on; joka varjelee oikeuden iankaikkisesti, tekee oikeuden sorretuille, antaa leivän nälkäisille. Herra päästää vangitut, Herra nostaa kaatuneet. Herra antaa sokeille näön. Herra rakastaa vanhurskaita. Herra varjelee muukalaisia, tukee orpoa ja leskeä, mutta turmelee syntisten tien. Herra on Kuningas iankaikkisesti; sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja.
(11) 146. psalmi
Ylistäkää Herraa, sillä veisu on hyvä; meidän Jumalallemme on suloinen ylistys. Herra rakentaa Jerusalemin, Hän kokoaa Israelin hajotetut. Hän parantaa särjetyt sydämet ja sitoo heidän haavansa. Hän laskee tähtien luvun, Hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä. Suuri on meidän Herramme ja suuri Hänen voimansa, Hänen ymmärryksensä on tutkimaton. Herra korottaa nöyrät, mutta alentaa syntiset maan tasalle.
Alkakaa kiitoksella Herralle, veisatkaa meidän Jumalallemme kanteleella; Hän, joka peittää taivaan pilvellä, valmistaa maalle sateen, kasvattaa ruohon vuorille ja vihannan ihmisten palvelukseen, antaa eläimille niiden ravinnon ja korpin poikasille, jotka Hänelle huutavat. Ei Häntä miellytä hevosen voima, eikä Häntä miellytä miehen säärien nopeus; vaan Herra mielistyy niihin, jotka pelkäävät Häntä, niihin, jotka panevat toivonsa Hänen armoonsa. Halleluja.
(12) 147. psalmi
Ylistä Herraa, Jerusalem, ylistä Jumalaasi, Siion. Sillä Hän on vahvistanut porttiesi salvat, siunannut sinun lapsesi sinussa. Hän asettaa rauhan sinun alueillesi, Hän ravitsee sinut parhaalla vehnällä. Hän lähettää sanansa maan päälle, nopeasti juoksee Hänen käskynsä. Hän antaa lumen kuin villan, Hän sirottaa huurran kuin tuhkan, Hän heittää jäänsä muruina: kuka kestää Hänen pakkastaan? Hän lähettää sanansa ja sulattaa ne, Hänen tuulensa puhaltaa, vedet virtaavat. Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, säädöksensä ja tuomionsa Israelille. Hän ei tehnyt näin yhdellekään muulle kansalle, eivätkä he tunne Hänen tuomioitaan. Halleluja.
(Luuk. 12:32–46) Älä pelkää, sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja. Hankkikaa itsellenne kukkarot, jotka eivät kulu, aarre taivaissa, joka ei koskaan vähene, johon varas ei pääse eikä koi turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, ja olkaa te ihmisten kaltaiset, jotka odottavat isäntäänsä häistä palaavaksi, että, kun hän tulee ja kolkuttaa, he heti avaisivat hänelle. Autuaita ovat ne palvelijat, jotka isäntä tullessaan tapaa valvomasta; totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy, asettaa heidät aterialle ja käy palvelemaan heitä. Ja jos hän tulee toisella tai kolmannella yövartiolla ja tapaa heidät näin tekevän, autuaat ovat ne palvelijat. Mutta tämä tietäkää: jos talon isäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä sallisi talonsa murrettavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee sillä hetkellä, jota ette luule.
Pietari sanoi Hänelle: ‘Herra, meillekö sinä tämän vertauksen sanot vai kaikille?’ Herra sanoi: ‘Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa palvelusväkensä yli antamaan heille heidän ruokamääränsä ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli. Mutta jos se palvelija sanoo sydämessään: ‘Minun herrani viipyy tulemasta’, ja alkaa lyödä palvelijoita ja palvelijattaria ja syödä ja juoda ja juovuttaa itsensä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei tiedä, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja panee hänen osansa uskottomien kanssa.’ (Ja kunnia olkoon Jumalalle aina)
Pyhä evankeliumi pyhän Luukkaan mukaan (7:36–50)
Niin yksi Pharisealaisista rukoili häntä ruualle kanssansa. Ja hän meni Phariseuksen huoneeseen ja aterioitsi.
Ja katso, yksi vaimo oli kaupungissa, joka oli syntinen, ja kuin hän sai kuulla, että hän aterioitsi Pharisealaisen huoneessa, toi hän lasin kallista voidetta.
Ja seisoi takana hänen jalkainsa juuressa itkien, ja rupesi kyyneleillänsä kastamaan hänen jalkojansa, ja niitä päänsä hiuksilla kuivasi, ja suuta antoi hänen jalkainsa, ja voiteli ne voiteella.
Mutta kuin Pharisealainen sen näki, joka hänen kutsunut oli, sanoi hän itsellensä: jos tämä olis propheta, niin hän tietäis, mikä ja millinen tämä vaimo on, joka häneen rupee, että hän on syntinen.
Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: Simon, minulla on jotakin sinulle sanomista. Hän sanoi: Mestari, sanos.
Kaksi valkamiestä oli yhdellä lainaajalla: yksi oli velkaa viisisataa penninkiä ja toinen viisikymmentä.
Koska ei heillä ollut varaa maksaa, antoi hän molempain anteeksi. Sano siis, kumpi näistä häntä enemmän rakastaman pitää?
Simon vastaten sanoi: minä luulen, että se, jolle hän enemmän anteeksi antoi; hän sanoi: oikein sinä tuomitsit.
Ja hän käänsi itsensä vaimoa päin, ja sanoi Simonille: näetkös tämän vaimon? minä tulin sinun huoneeses, etkä sinä antanut vettä minun jaloilleni; mutta tämä kyynelillä kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi.
Et sinä minun suuta antanut, mutta tämä, sittenkuin hän tähän tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta.
Et sinä minun päätäni öljyllä voidellut; mutta tämä voiteella minun jalkani voiteli.
Minä sanon sinulle: sentähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti; mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se vähemmän rakastaa.
Niin hän sanoi hänelle: sinun syntis ovat anteeksi annetut.
Niin rupesivat ne, jotka myös aterioitsivat, sanomaan keskenänsä: kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?
Niin hän sanoi vaimolle: sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan.
Tenoo oasht emmok o piekhristos nem pekyot en aghathos nem pi epnevma ethowab je akee ak soati emmon nai nan
Me kumarramme Sinua, oi Kristus, yhdessä Sinun hyvän Isäsi ja Pyhän Hengen kanssa, sillä Sinä olet tullut ja pelastanut meidät.
1. Anna minulle, oi Herra, monia kyynelten lähteitä, niin kuin annoit muinoin syntiselle naiselle. Tee minut arvolliseksi pesemään sinun jalkasi, jotka vapauttivat minut harhailun tieltä, ja tuomaan sinulle kalliin hyvän tuoksun, ja saamaan parannuksen kautta puhtaan elämän, jotta kuulisin sen ilontäyteisen äänen: "Uskosi on sinut pelastanut."
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
2. Kun ymmärrän monet pahuuteni teot ja ajatus tuosta pelottavasta tuomiosta tulee sydämeeni, vavistus valtaa minut, ja pakenen sinun luoksesi, oi Jumala, ihmisiä rakastava. Älä siis käännä kasvojasi minusta pois, anon Sinua, sinä ainoa synnitön. Anna köyhälle sielulleni nöyryys ennen kuin loppu tulee, ja pelasta minut.
Nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.
3. Taivaat sinua ylistävät, oi Armoitettu, morsian, joka ei ole miestä tuntenut. Ja mekin kirkastamme käsittämätöntä synnytystäsi. Oi Jumalansynnyttäjä, laupeuden ja pelastuksen äiti, rukoile sielujemme pelastuksen puolesta.
Nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.
4. Oi taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, Totuuden Henki, joka olet kaikkialla läsnä ja kaiken täytät, hyvyyksien aarreaitta ja Elämänantaja, tule armollisesti ja asu meissä ja puhdista meidät kaikesta saastaisuudesta, oi Hyvä, ja pelasta sielumme.
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
5. Niin kuin olit opetuslastesi kanssa, oi Vapahtaja, ja annoit heille rauhan, tule armollisesti myös luoksemme ja ole kanssamme, ja anna meille Sinun rauhasi, ja pelasta meidät ja vapahda sielumme.
Nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.
6. Aina kun seisomme sinun pyhässä pyhäkössäsi, katsotaan meidän seisovan taivaassa. Oi Jumalansynnyttäjä, sinä olet taivaan portti, avaa meille armon portti.
Sitten rukoilija rukoilee:
Herra, kuule meitä, armahda meitä ja anna meille syntimme anteeksi. Aamen.
(Herra, armahda) 41 kertaa
Pyhä ortodoksinen uskontunnustus
Minä uskon yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyvien ja näkymättömien Luojaan.
Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Valkeus Valkeudesta, totinen Jumala totisesta Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on yhtä olemusta Isän kanssa ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä; joka meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi; joka ristiinnaulittiin meidän edestämme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin; joka nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin on kirjoitettu; ja astui ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella; ja on tuleva kirkkaudessa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, joka Isän ja Pojan kanssa yhdessä on kumarrettava ja yhdessä kirkastettava ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Ja yhteen pyhään, yhteiseen ja apostoliseen Kirkkoon.
Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.
Odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.
Κύριε ἐλέησون Kyrie eleison (Herra armahda) 41 kertaa
Psalmi 129
Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.
Psalmi 131
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
Psalmi 132
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Psalmi 133
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat.
Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen;
Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.