Nykyinen hetki
Hunnun rukous
Rukoillaan Ehtoonjälkeisen palveluksen ja Keskiyön rukouksen välissä; Hunnun rukouksen rukoilevat erityisesti munkit, papit ja piispat sydämen tutkisteluksi ennen nukkumaanmenoa.
Iltarukous, jota kutsutaan pimeyden verhon (Sittar) hetkeksi; sen aika on yön pimeyden ensitulon hetkellä, ja se on erityisesti isille munkeille.
ISÄ MEIDÄN
Näin teidän siis pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
Lähestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.
Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
KIITOSRUKOUS
Näin teidän siis pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
Lähestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.
Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
Psalmi 50
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Siunattu Hunnun rukous,
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
Psalmi 4
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. (H 4:2) Rukoillessani kuule minua, vanhurskauteni Jumala, joka minua lohdutat ahdistuksessani: ole minulle armollinen, ja kuule rukoukseni.
(H 4:3) Te uljaat miehet, kuinka kauvan pitää minun kunniani pilkattaman? miksi te rakastatte turhuutta ja kysytte valhetta? Sela!
(H 4:4) Niin tuntekaat, että Herra vie pyhänsä ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin minä häntä rukoilen.
(H 4:5) Jos te vihastutte, niin älkäät syntiä tehkö: puhukaat sydämissänne, teidän vuoteissanne, ja odottakaat, Sela!
(H 4:6) Uhratkaat vanhurskauden uhria, ja toivokaat Herran päälle.
(H 4:7) Moni sanoo: kuka osoittais meille hyvää? Mutta nosta sinä Herra meidän päällemme sinun kasvois paiste.
(H 4:8) Sinä ilahutat minun sydämeni; ehkä muilla on jyviä ja viinaa kyllä.
(H 4:9) Minä makaan ja lepään juuri rauhassa; sillä sinä Herra yksinäs autat minua turvassa asumaan.
Psalmi 6
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. (H 6:2) Oi Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä minua julmuudessas kurita.
(H 6:3) Herra, ole minulle armollinen, sillä minä olen heikko: paranna Herra minua, sillä minun luuni ovat peljästyneet.
(H 6:4) Ja minun sieluni on sangen kovin hämmästynyt, voi Herra, kuinka kauvan!
(H 6:5) Käännä sinuas, Herra, ja pelasta sieluni; auta minua sinun hyvyytes tähden.
(H 6:6) Sillä ei kuolemassa kenkään muista sinua, kuka kiittää sinua tuonelassa?
(H 6:7) Minä olen niin väsynyt huokauksista: minä uitan vuoteeni yli yötä, ja kastan leposiani kyynelilläni.
(H 6:8) Minun muotoni on muuttunut murheesta, ja on vanhentunut; sillä minä ahdistetaan kaikilta puolilta.
(H 6:9) Eritkäät minusta, kaikki pahointekiät; sillä Herra kuulee minun itkuni.
(H 6:10) Herra kuulee minun rukoukseni: anomiseni Herra ottaa vastaan.
(H 6:11) Kaikki minun viholliseni saakoon häpiän, ja suuresti peljättäköön; kääntyköön takaperin, ja nopiasti häväistäköön.
Psalmi 8
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, Gittitin päällä. (H 8:2) Herra meidän Herramme! kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa, joka panit kunnias taivasten ylitse.
Nuorten lasten ja imeväisten suusta perustit sinä voiman, vihollistes tähden, ettäs vihollisen ja kostajan murentaisit.
Sillä minä näen taivaat, sinun sormeis teot, kuun ja tähdet, jotka valmistit.
Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?
Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä kaunistat hänen kunnialla ja kaunistuksella.
Sinä asetat hänen sinun käsitekois herraksi: kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle heittänyt:
Lampaat ja kaikki karjat, ja myös metsän eläimet,
Linnut taivaan alla ja kalat meressä ja mitä meressä vaeltaa.
Herra meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on sinun nimes kaikessa maassa!
Psalmi 12
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kahdeksalla kielellä. (H 12:2) Auta, Herra; sillä pyhät ovat vähentyneet, ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa.
Jokainen puhuu lähimmäisensä kanssa valhetta: he liehakoitsevat ja opettavat eripuraisuutta sydämistä.
Katkokoon Herra kaikki ulkokullaiset huulet ja ylpiästi puhuvaiset kielet,
Jotka sanovat: meidän kielemme pitää voittaman, meidän tulee puhua: kuka meidän herramme on?
Että köyhät hävitetään ja vaivaiset huokaavat, niin minä nyt nousen, sanoo Herra: minä saatan avun, että rohkiasti pitää opetettaman.
Herran puheet ovat kirkkaat, niinkuin selitetty hopia saviastioissa, seitsemän kertaa koeteltu.
Sinä Herra, kätke ne, ja varjele meitä tästä suvusta ijankaikkisesti.
Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska huonot ihmisten lasten seassa korotetaan.
Psalmi 15
Davidin Psalmi. Herra, kuka asuu sinun majassas? eli kuka on pysyväinen sinun pyhällä vuorellas?
Joka vaeltaa ja tekee oikeuden, ja puhuu totuuden sydämestänsä;
Joka ei kielellänsä panettele, eikä lähimmäisellensä mitään pahaa tee, ja ei häpäise lähimmäistänsä;
Joka jumalattomat katsoo ylön, vaan kunnioittaa Jumalaa pelkääväisiä; joka lähimmäisellensä vannoo ja pitää.
Joka ei anna rahaansa korolle, eikä ota lahjoja viatointa vastaan. Joka näin tekee, ei hän horjahda ijankaikkisesti.
Psalmi 24
Davidin Psalmi. Herran on maa, ja kaikki mitkä siinä ovat, maan piiri ja ne jotka sen päällä asuvat.
Sillä hän on perustanut sen merten päälle, ja virtain päälle sen vahvistanut.
Kuka astuu Herran vuorelle? ja kuka taitaa seisoa hänen pyhässä siassansa?
Jolla viattomat kädet ovat ja on puhdas sydämestä, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin,
Se saa siunauksen Herralta, ja vanhurskauden autuutensa Jumalalta.
Tämä on se sukukunta, joka häntä etsii, joka kysyy sinun kasvojas, Jakob, Sela!
Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle.
Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra voimallinen sodassa.
Tehkäät portit avaraksi ja ovet maailmassa korkiaksi, kunnian Kuninkaan mennä sisälle!
Kuka on kunnian Kuningas? se on Herra Zebaot, hän on kunnian Kuningas, Sela!
Psalmi 26
Davidin Psalmi. Tuomitse minua, Herra; sillä minä olen vakuudessani vaeltanut: ja minä toivon Herraan, sentähden en minä livistele.
Koettele minua, Herra, ja kiusaa minua: puhdista minun munaskuuni ja sydämeni.
Sillä sinun hyvyytes on silmäini edessä, ja minä vaellan sinun totuudessas.
En minä istu turhain ihmisten seassa, enkä seuraa petollisia.
Minä vihaan pahain seurakuntaa, enkä istu jumalattomain tykönä.
Minä pesen käteni viattomuudessa, ja oleskelen, Herra, alttaris tykönä,
Kussa kiitossanan ääni kuullaan, ja kaikki sinun ihmees saarnataan.
Herra, minä rakastin sinun huonees asuinsiaa ja sitä siaa, jossa sinun kunnias asuu.
Älä tempaa minun sieluani pois syntisten kanssa ja henkeäni verikoirain kanssa,
Jotka pahanjuoniset ovat ja mielellänsä lahjoja ottavat.
Mutta minä vaellan viattomuudessani: vapahda minua ja ole minulle armollinen!
Minun jalkani käy oikiasti: minä kiitän Herraa seurakunnissa.
Psalmi 66
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!
Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!
Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!
Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Psalmi 69
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. (H69:2) Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
Seuraavat psalmit on valittu kolmannesta hetkestä:
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. (H69:2) Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
Psalmi 22
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. (H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
Psalmi 29
Davidin Psalmi. Tuokaat Herralle, te väkevät, tuokaat Herralle kunnia ja väkevyys.
Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia: kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa.
Herran ääni käy vetten päällä: kunnian Jumala pauhaa, suurten vetten päällä.
Herran ääni käy voimassa: Herran ääni käy suuressa kunniassa.
Herran ääni särkee sedripuut, ja Herra särkee sedripuut Libanonissa.
Hän hyppäyttää heitä niinkuin vasikan, sekä Libanonin että Sirionin, niinkuin nuoren yksisarvisen.
Herran ääni leikkaa niinkuin tulen liekki.
Herran ääni häälyttää korven, ja Herra liikuttaa Kadeksen korven.
Herran ääni saattaa peurat poikimaan, ja paljastaa metsät: ja hänen templissänsä pitää koko hänen joukkonsa sanoman hänelle kunnian.
Herra istuu vedenpaisumisen päällä: Herra pysyy Kuninkaana ijankaikkisesti.
Herra antaa kansallensa väkevyyden: Herra siunaa kansaansa rauhalla.
Psalmi 42
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. (H42:2) Niinkuin peura himoitsee tuoretta vettä, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala.
Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa: koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään?
Minun kyyneleeni ovat minun ruokani päivällä ja yöllä, että joka päivä minulle sanotaan: kussa nyt on Jumalas?
Koska minä näitä muistelen, niin minä vuodatan ulos sydämeni itsessäni; sillä minä menisin mielelläni joukon kanssa, ja vaeltaisin heidän kanssansa Jumalan huoneeseen: ihastuksella ja kiitoksella joukon seassa, jotka juhlaa pitävät.
Mitäs murehdit, sieluni, ja olet niin levotoin minussa? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän minua auttaa kasvoillansa.
Minun Jumalani! sieluni on murheissansa minussa; sentähden minä muistan sinua Jordanin ja Hermonin maalla, sillä vähällä vuorella.
Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa tässä ja toinen syvyys siellä: kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun ylitseni.
Päivällä on Herra luvannut hyvyytensä, ja yöllä minä hänelle veisaan, ja rukoilen elämäni Jumalaa.
Minä sanon Jumalalle minun kalliolleni: miksi sinä olet minun unohtanut? miksi minä käyn niin murheissani, koska minun viholliseni minua ahdistaa?
Se on niinkuin murha minun luissani, että minun viholliseni häpäisevät minua, koska he jokapäivä sanovat minulle: kussa nyt on Jumalas?
Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.
Seuraavat psalmit on valittu kuudennesta hetkestä:
Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. (H56:2) Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.
Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.
Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.
Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?
Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.
He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.
Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.
Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?
Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.
Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.
Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.
Psalmi 56
Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. (H56:2) Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.
Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.
Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.
Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?
Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.
He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.
Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.
Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?
Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.
Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.
Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.
Psalmi 85
Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. (H85:2) Herra, sinä kuin (muinen) olit armollinen sinun maakunnalles, ja Jakobin vangit lunastit,
Sinä anteeksi annoit kansas pahat teot, ja kaikki heidän syntinsä peitit, Sela!
Sinä lepytit kaiken vihas, ja käänsit sinuas vihas julmuudesta.
Käännä meitä, meidän autuutemme Jumala, ja pane pois vihas meistä.
Tahdotkos siis ijankaikkisesti olla vihainen meidän päällemme? eli vihas pitää sukukunnasta sukukuntaan?
Etkös käänny, ja meitä virvoita, että kansas sinussa iloitsis?
Herra, osoita meille armos, ja sinun autuutes anna meille.
Jospa minä kuulisin, mitä Herra Jumala puhuu, että hän rauhan lupasi kansallensa ja pyhillensä, ettei he hulluuteen joutuisi.
Kuitenkin on hänen apunsa niiden tykönä, jotka häntä pelkäävät, että meidän maallamme kunnia asuis;
Että laupius ja totuus keskenänsä kohtaisivat: vanhurskaus ja rauha toinen toisellensa suuta antaisivat;
Että totuus maasta vesois, ja vanhurskaus taivaasta katsois;
Että myös meille Herra hyvin tekis, ja meidän maamme hedemänsä antais;
Että vanhurskaus sittenkin hänen edessänsä pysyis ja menestyis.
Psalmi 90
Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
109. psalmi
Herra sanoi minun Herralleni: ‘Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’ Herra lähettää Siionista sinun valtasi valtikan: hallitse vihollistesi keskellä. Sinulla on hallitusvalta sinun voimasi päivänä, pyhyyden kaunistuksessa. Kohdusta, kointähden ennen, minä sinut synnytin.
Herra on vannonut eikä kadu: ‘Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.’ Herra sinun oikealla puolellasi murskaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee kansat, täyttää kaiken ruumiilla, murskaa pään monissa maissa. Matkalla hän juo purosta; sen tähden hän kohottaa päänsä. Halleluja.
Psalmi 96
Veisatkaat Herralle uusi veisu: veisatkaat Herralle, kaikki maa!
Veisatkaat Herralle, ja kiittäkäät hänen nimeänsä: julistakaat päivä päivältä hänen autuuttansa.
Luetelkaat pakanain seassa hänen kunniaansa, kaikkein kansain seassa hänen ihmeitänsä!
Sillä Herra on suuri ja sangen kiitettävä, ihmeellinen kaikkein jumalain seassa.
Sillä kaikki kansain jumalat ovat epäjumalat; mutta Herra on taivaat tehnyt.
Kunnia ja kaunistus ovat hänen edessänsä, väkevyys ja kauneus hänen pyhässänsä.
Kansain sukukunnat, tuokaat Herralle, tuokaat Herralle kunnia ja voima!
Tuokaat Herralle hänen nimensä kunnia: tuokaat lahjoja ja tulkaat hänen esihuoneisiinsa!
Kumartakaat Herraa pyhässä kaunistuksessa: peljätkään häntä kaikki maailma!
Sanokaat pakanain seassa: Herra on kuningas, joka maan piirin on vahvistanut, ettei se liiku, ja tuomitsee kansan oikeudella.
Taivaat riemuitkaan, ja maa iloitkaan: meri pauhatkaan ja mitä siinä on.
Kedot olkaan iloiset, ja kaikki mitkä hänessä ovat, ja kaikki puut ihastukaan metsissä,
Herran edessä; sillä hän tulee, hän tulee tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa ja kansat totuudessansa.
Psalmi 109
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Psalmi 114
Kuin Israel Egyptistä läksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta,
Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa.
Sen meri näki ja pakeni: Jordan palasi takaperin,
Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat.
Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin?
Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat?
Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä,
Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi.
Psalmi 115
Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia, sinun armos ja totuutes tähden.
Miksi pakanat sanovat: kussa on nyt heidän Jumalansa?
Mutta meidän Jumalamme on taivaissa: mitä ikänä hän tahtoo, sen hän tekee.
Vaan heidän epäjumalansa ovat hopia ja kulta, ihmisten käsillä tehdyt.
Heillä on suu, ja ei puhu: heillä ovat silmät, ja ei näe.
Heillä ovat korvat, ja ei kuule: heillä ovat sieraimet, ja ei haista.
Heillä ovat kädet, ja ei rupee: heillä ovat jalat, ja ei käy; ja ei puhu kurkustansa.
Jotka niitä tekevät, ovat niiden kaltaiset, ja kaikki, jotka heihin uskaltavat.
Mutta Israel toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Aaronin huone toivokaan Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Jotka Herraa pelkäävät, toivokaan myös Herran päälle: hän on heidän apunsa ja heidän kilpensä.
Herra muistaa meitä ja siunaa meitä: hän siunaa Israelin huoneen, hän siunaa Aaronin huoneen.
Hän siunaa ne, jotka Herraa pelkäävät, sekä pienet että suuret.
Herra siunatkoon teitä enemmin ja enemmin, teitä ja teidän lapsianne.
Te olette Herran siunatut, joka taivaat ja maan on tehnyt.
Taivasten taivaat ovat Herran; mutta maan on hän ihmisten lapsille antanut.
Kuolleet ei taida Herraa kiittää, eikä ne, jotka menevät alas hiljaisuuteen.
Mutta me kiitämme Herraa, hamasta nyt ja ijankaikkiseen, Halleluja!
129. psalmi
Syvyyksistä minä huudan Sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Olkoot sinun korvasi tarkkaavaiset minun anomiseni ääneen. Jos Sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka voi kestää? Sillä Sinun tykönäsi on anteeksiantamus. Nimesi tähden minä odotan Sinua, Herra; minun sieluni odottaa Sinun lakiansi. Minun sieluni odottaa Herraa vartion hetkestä aamuun. Vartion hetkestä aamuun, odottakoon Israel Herraa. Sillä Herra on armo, suuri on Hänen pelastuksensa, ja Hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. Halleluja.
Psalmi 120
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.
Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?
Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?
Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.
Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.
Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.
Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.
131. psalmi
Muista, Herra, Daavidia ja kaikkea hänen nöyryyttään, kuinka hän vannoi Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Jumalalle: ‘En astu majani asuntoon, enkä nouse vuoteeni leposijalle, en anna silmilleni unta enkä ummista silmäluomiani, enkä suo lepopaikkaa ohimoilleni, ennen kuin löydän sijan Herralle, asuinsijan Jaakobin Jumalalle.’ Katso, me kuulimme siitä Efratassa, löysimme sen metsän kedoilta. Menkäämme Hänen asuinsijoillensa, kumartukaamme Hänen jalkojensa astinlaudan eteen.
Nouse, Herra, Sinun leposijaasi, Sinä ja sinun pyhyytesi arkki. Sinun pappisi pukeutukoot vanhurskauteen, ja sinun hurskaasi iloitkoot. Palvelijasi Daavidin tähden, älä käännä pois voideltusi kasvoja. Herra on vannonut Daavidille totuuden eikä siitä luovu: ‘Sinun ruumiisi hedelmästä minä asetan istuimellesi. Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja todistukseni, jotka heille opetan, niin myös heidän poikansa istuvat iankaikkisesti sinun istuimellasi.’ Sillä Herra on valinnut Siionin, hän on halunnut sen asuinasunnoksensa: ‘Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä minä olen sen halunnut. Sen ravinnon minä siunaan siunauksella; sen köyhät minä ravitsen leivällä. Sen papit minä puetan pelastuksella, ja sen hurskaat riemuitsevat riemulla. Siellä minä nostan sarven Daavidille, olen valmistanut valon Voidellulleni. Hänen vihollisensa minä puen häpeällä, mutta hänen päällänsä loistaa hänen pyhyytensä.’ Halleluja.
132. psalmi
Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljet asuvat yhdessä! Niin kuin kallis öljy päälaella, joka valuu partaan, Aaronin partaan, joka valuu hänen vaatteidensa kaulukseen. Niin kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorelle. Sillä siellä Herra määrää siunauksen, elämän iankaikkisen. Halleluja.
Psalmi 129
Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.
Psalmi 130
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Syvyydessä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni: vaarinottakaan korvas rukousteni äänestä.
Jos sinä, Herra, soimaat syntiä: Herra, kuka siis pysyy?
Sillä sinun tykönäs on anteeksi antamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanansa päälle.
Sieluni vartioitsee Herraa huomenvartiosta toiseen huomenvartioon asti.
Israel toivokaan Herran päälle; sillä Herralla on armo, ja runsas lunastus hänellä.
Ja hän lunastaa Israelin kaikista synneistänsä.
Psalmi 131
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Herra! ei minun sydämeni ole paisunut, eikä minun silmäni ole ylpiät; enkä minä vaella suurissa asioissa, jotka minulle työläät ovat.
Kuin en minä sieluani asettanut ja vaikittanut, niin minun sieluni tuli vieroitetuksi, niinkuin lapsi äidistänsä vieroitetaan.
Israel toivokaan Herran päälle, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.
Psalmi 132
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Psalmi 133
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Katsos kuinka hyvä ja kuinka suloinen se on, että veljekset sovinnossa keskenänsä asuvat.
Niinkuin kallis voide, joka Aaronin päästä vuotaa koko hänen partaansa, joka vuotaa hänen vaatettensa liepeesen;
Niinkuin Hermonin kaste, joka tulee alas Zionin vuorelle; sillä siellä lupaa Herra siunauksen ja elämän alati ja ijankaikkisesti.
Psalmi 136
Kiittäkäät Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Kiittäkäät kaikkein jumalain Jumalaa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Kiittäkäät kaikkein herrain Herraa; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti,
Joka yksinänsä suuret ihmeet tekee; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka taivaat toimellisesti on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka maan on levittänyt veden päälle; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka suuret valkeudet on tehnyt; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Auringon päivää hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Kuun ja tähdet yötä hallitsemaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka Egyptin esikoiset löi: sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Ja vei Israelin ulos heidän keskeltänsä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Joka Punaisen meren jakoi kahtia; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Ja antoi Israelin käydä sen keskeltä; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka Pharaon sotaväkinensä Punaiseen mereen upotti; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka johdatti kansansa korven lävitse; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka suuret kuninkaat löi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Ja tappoi väkevät kuninkaat; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Sihonin Amorilaisten kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Ja Ogin Basanin kuninkaan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Ja antoi heidän maansa perimiseksi; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Perimiseksi palveliallensa Israelille; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Hän muisti meitä, kuin me olimme painetut alas; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Ja lunasti meitä vihollisistamme; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti;
Joka antaa kaikelle lihalle ruan; sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Kiittäkäät taivaan Jumalaa! sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Psalmi 140
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. (H140:2) Herra, pelasta minua pahoista ihmisistä: varjele minua vääristä miehistä,
Jotka pahaa ajattelevat sydämissänsä, ja joka päivä sotaan hankitsevat.
He hiovat kieltänsä niinkuin kärme: kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla, Sela!
Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa.
Ylpiät asettavat paulat ja nuorat minun eteeni, ja venyttävät verkot tien viereen: minun eteeni panevat he paulan, Sela!
Mutta minä sanoin Herralle: sinä olet minun Jumalani: Herra, kuule minun rukoukseni ääni.
Herra, Herra, väkevä apuni! sinä varjelet minun pääni sodan aikana.
Herra, älä salli jumalattomalle hänen himoansa: älä vahvista hänen pahaa tahtoansa, ettei hän ylpeytyisi, Sela!
Heidän sappensa, jotka minua piirittävät, ja heidän huultensa vaiva langetkoon heidän päällensä.
Tuliset hiilet pitää heidän päällensä putooman: hän antaa heidän langeta tuleen ja syvään kuoppaan, ettei heidän pidä nouseman ylös.
Kielilakkarin ei pidä menestymän maan päällä: häijy väärä ihminen karkoitetaan ja kukistetaan.
Sillä minä tiedän, että Herra raadollisen asian ja köyhän oikeuden toimittaa.
Tosin vanhurskaat kiittävät sinun nimeäs, ja vakaat asuvat sinun kasvois edessä.
Psalmi 145
Davidin kiitos. Minä ylistän sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkiseti.
Joka päivä minä kunnioitan sinua, ja kiitän sinun nimeäs aina ja ijankaikkisesti.
Suuri on Herra, ja sangen kunniallinen, ja hänen suuruutensa on sanomatoin.
Suku pitää suvulle jutteleman sinun töitäs, ja sinun voimastas puhuman.
Minä ajattelen sinun suuren kunnias kauneutta ja sinun ihmeitäs;
Että puhuttaisiin sinun ihmeellisten töittes voimasta: ja sinun suurta herrauttas minä juttelen;
Että sinun suuren hyvyytes muisto ylistettäisiin, ja sinun vanhurskautes kiitettäisiin.
Armollinen ja laupias on Herra, hidas vihaan ja sangen hyvä.
Suloinen on Herra kaikille, ja armahtaa kaikkia tekojansa.
Kiittäkään sinua, Herra, kaikki sinun tekos, ja sinun pyhäs kiittäkään sinua;
Julistakaan sinun valtakuntas kunniaa, ja puhukaa sinun voimastas.
Että sinun voimas tulis ihmisten lapsille tiettäväksi, ja sinun valtakuntas suuri kunnia.
Sinun valtakuntas on ijankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautes pysyy suvusta sukuun.
Herra tukee kaikkia kaatuvaisia, ja nostaa kaikkia sullotuita.
Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa.
Sinä avaat kätes, ja ravitset kaikki, kuin elävät, suosiolla.
Vanhurskas on Herra kaikissa teissänsä, ja laupias kaikissa töissänsä.
Läsnä on Herra kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa, ja auttaa heitä.
Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, ja hukuttaa kaikki jumalattomat.
Minun suuni pitää puhuman Herran kiitoksen, ja kaikki liha kunnioittakaan hänen pyhää nimeänsä, aina ja ijankaikkisesti.
Rauha sinulle
Rauha sinulle. Me rukoilemme sinua, kunnialla täytetty pyhä ainaisin Neitsyt, Jumalansynnyttäjä, Kristuksen äiti: kanna rukouksemme Sinun rakkaan Poikasi eteen, että Hän antaisi meille syntimme anteeksi.
Rauha hänelle, joka synnytti meille todellisen Valkeuden, Kristuksen, meidän Jumalamme, pyhä Neitsyt. Rukoile Herran puolestamme, että Hän tekisi laupeuden sieluillemme ja antaisi meille syntimme anteeksi.
Oi Neitsyt Maria, Jumalansynnyttäjä, pyhä ja uskollinen esirukoilija ihmiskunnan puolesta, rukoile puolestamme Kristuksen edessä, Hänet, jonka synnytit, että Hän armossa antaisi meille syntiemme anteeksiannon.
Rauha sinulle, oi Neitsyt, todellinen kuningatar; rauha sukumme kunniakalle, sinä synnytit meille Immanuelin. Me pyydämme sinua: muista meitä, uskottu esirukoilija, Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä, että Hän antaisi meille syntimme anteeksi.
Pyhä evankeliumi pyhän Johanneksen mukaan (6:15–23)
Kuin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat tulla ja väkivallalla tehdä hänen kuninkaaksi, meni hän pois taas vuorelle yksinänsä.
Mutta kuin ehtoo tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas meren tykö,
Ja astuivat haahteen ja menivät ylitse meren Kapernaumia päin. Ja jo oli pimiä tullut, ja ei Jesus tullut heidän tykönsä.
Niin meri nousi, että suuri tuuli puhalsi.
Ja kuin he olivat soutaneet lähes viisikolmattakymmentä eli kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jesuksen käyvän meren päällä ja lähenevän haahta; ja he peljästyivät.
Niin hän sanoi heille: minä olen; älkäät peljätkö.
Niin he tahtoivat ottaa hänen haahteen; ja haaksi oli jo sen maan tykönä, johonka he menivät.
Toisena päivänä, kuin kansa, joka sillä puolella merta oli, näki, ettei siellä muuta venhettä ollut kuin se yksi, johonka hänen opetuslapsensa olivat astuneet, ja ettei Jesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan hänen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan lähteneet;
Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, lähes sitä paikkaa, jossa he olivat leipää syöneet, sitte kuin Herra oli kiittänyt;
Tenoo oasht emmok o piekhristos
yhdessä Sinun hyvän Isäsi ja Pyhän Hengen kanssa, sillä Sinä olet tullut ja pelastanut meidät.
Me kumarramme Sinua, oi Kristus, yhdessä Sinun hyvän Isäsi ja Pyhän Hengen kanssa, sillä Sinä olet tullut ja pelastanut meidät.
1. Herra, Sinä tunnet vihollisteni valppauden, ja mitä heikkouteeni tulee, Sinä tiedät sen, Luojani. Siksi panen sieluni sinun käsiisi. Peitä minut hyvyytesi siivillä, etten nukkuisi kuolemaan saakka. Valaise silmäni sanojesi suuruudella ja herätä minut alati ylistääkseni Sinua, sillä yksin Sinä olet hyvä ja ihmisiä rakastava.
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle
Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
2. Herra, sinun tuomiosi on pelottava; kun ihmiset kiiruhtavat, enkelit seisovat, kirjat avataan, teot paljastetaan ja ajatukset tutkitaan. Millainen onkaan minun tuomioni, minä, joka olen synnin kietoma?! Kuka sammuttaa ympärilläni roihuavat liekit?! Kuka valaisee pimeyteni, ellei Sinä, Herra?! Armahda minua, sillä Sinä olet laupias ihmisille.
Nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.
3. Oi Jumalansynnyttäjä, koska olemme panneet toivomme sinuun, emme joudu häpeään, vaan pelastumme. Ja koska olemme saaneet apusi ja esirukouksesi, oi puhdas ja tahraton, emme pelkää, vaan karkotamme vihollisemme ja hajotamme heidät. Ja kaikessa otamme suuren apusi suojaksemme kuin kilven. Me anomme ja rukoilemme sinua, huutaen, oi Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät esirukouksillasi ja nosta meidät pimeästä unesta, jotta voimallisesti kirkastaisimme Jumalaa, joka otti lihan sinun kauttasi.
Κύριε ἐλέησον Kyrie eleison (Herra armahda) 41 kertaa
Pyhä, pyhä, pyhä
Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Sebaot. Taivas ja maa ovat täynnä Sinun kunniaasi ja arvoasi. Armahda meitä, Jumala, Isä Kaikkivaltias. Pyhä Kolminaisuus, armahda meitä. Herra, sotajoukkojen Jumala, ole kanssamme, sillä ei ole meillä muuta auttajaa ahdingoissamme ja vaivoissamme kuin Sinä.
Pura, anna anteeksi ja poista meiltä, Jumala, pahat tekomme, jotka olemme tehneet tahdostamme ja jotka olemme tehneet ilman tahtoamme, jotka teimme tietäen ja jotka teimme tietämättä, salaiset ja julkiset. Herra, anna ne meille anteeksi Sinun pyhän nimesi tähden, joka on huudettu ylitsemme. Armosi mukaan, Herra, älköön meidän syntiemme mukaan.
Ja tee meidät arvollisiksi sanomaan kiitollisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa..
Synninpäästö
Oi Herra, Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, anna meille lepo unessamme ja rauha ruumiillemme ja puhtaus sielullemme. Varjele meitä synnin sakeasta pimeydestä. Vaikene himojen liike ja sammukoon ruumiin kuumuus. Tyynnytä ruumiin rauhattomuus. Suo meille valpas mieli ja nöyrä ajatus. Hyveillä täytetty vaellus, tahraton vuode ja puhdas leposija.
Ja herätä meidät yölliseen ja aamulliseen ylistykseen, lujina sinun käskyissäsi ja pitäen itsessämme alati muiston sinun tuomioistasi. Suo meille koko yön ylistys, että siunaamme Sinun pyhää nimeäsi, joka on täynnä kirkkautta ja loistoa, yhdessä sinun hyvän Isäsi ja eläväksi tekevän Pyhän Henkesi kanssa, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Anominen, joka rukoillaan jokaisen hetken lopussa
Armahda meitä, Jumala, sitten armahda meitä. Sinä, jota kaikkina aikoina ja jokaisella hetkellä, taivaassa ja maan päällä, kumarretaan ja kirkastetaan: Kristus, meidän hyvä Jumalamme, pitkämielinen, laupeudessa runsas ja monessa armahduksessa yltäkylläinen, joka rakastat vanhurskaita ja armahdat syntisiä, joista minä olen ensimmäinen; joka et tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyisi ja eläisi; joka kutsut kaikki pelastukseen tulevien hyvien lupausten tähden.
Herra, ota vastaan tässä ja jokaisessa hetkessä rukouksemme. Tasoita elämämme, ja ohjaa meidät täyttämään käskysi. Pyhitä sielumme. Puhdista ruumiimme. Oikaise ajatuksemme. Puhdista aikeemme. Paranna sairautemme ja anna meille syntimme anteeksi. Vapauta meidät kaikesta pahasta murheesta ja sydämen kivusta. Ympäröi meidät pyhillä enkeleilläsi, jotta olisimme heidän leirinsä suojelemina ja johdattamina, saavuttaaksemme uskon ykseyden ja käsittääksemme Sinun kirkkautesi, joka on aistimaton ja rajaton, sillä Sinä olet siunattu iankaikkisesti. Aamen.
Jumala, tee meidät arvollisiksi sanomaan kiitollisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa...