TSK · Johanneksen 19:2

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.

Niin huovit veivät hänen raastupaan ja kutsuivat kokoon kaiken joukon,

Niin Jesus meni ulos, kantain orjantappuraista kruunua ja purpuraista vaatetta. Ja hän sanoi heille: katso ihmistä!