TSK · Valitusvirret 3:20

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Mitäs murehdit, sieluni, ja olet minussa niin levotoin? Turvaa Jumalaan; sillä minä vielä nytkin häntä kiitän, että hän on minun kasvoini apu ja minun Jumalani.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.