TSK · Kirje Heprealaisille 2:15

Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelesimme,

Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.

Joka meitä niin suuresta kuolemasta päästi ja päästää; ja me turvaamme hänen päällensä, että hän tästedeskin meitä päästää,

Sillä ei Jumala ole meille antanut pelvon henkeä, vaan väkevyyden, rakkauden ja raittiuden.