TSK · Job 10:9

Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.

Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

Muista, Herra, laupiuttas ja hyvyyttäs, joka maailman alusta on ollut.

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

Ja ei ole sitä, joka rukoilee sinun nimeäs, ja nousee sinuun kiinni tarttumaan; sillä sinä peität kasvos meiltä, ja annat meidät nääntyä suurissa synneissämme.

Enkö minä myös taida niin tehdä teille, te Israelin huone, kuin tämä savenvalaja, sanoo Herra? Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin olette te myös minun kädessäni, Israelin huone.