Story
Salamin kylässä, Abnoubin piirikunnassa Asyutin maakunnassa Ylä-Egyptissä, syntyi kolmantena päivänä elokuuta vuonna 1923 lapsi nimeltä Nazir Gayed Roufail, jonka Jumala oli äitinsä kohdusta asti erottanut pyhän Kirkkonsa palvelukseen. Hänet kasvatettiin hurskaudessa, ja jo hänen hellässä nuoruudessaan Kristuksen rakkaus paloi hänen sisimmässään, niin että vielä poikana hän työskenteli uskollisesti pyhäkoululiikkeessä opettaen kansansa lapsille pelastuksen tietä.
Suoritettuaan opintonsa hän sai yliopistosta historian tutkinnon, mutta tämän ajan asiat eivät voineet tyydyttää Jumalaa janoavaa sielua. Hän astui koptilais-ortodoksiseen pappisseminaariin, hänet luettiin sen opettajien joukkoon, ja hän kasvoi Pyhän Raamatun tuntemisessa. Mutta erämaan kutsu veti häntä, niin kuin se oli vetänyt suuria isiä ennen häntä.
Kahdeksantenatoista päivänä heinäkuuta vuonna 1954 hän hylkäsi maailman ja astui Pyhän Neitsyen luostariin, joka tunnetaan nimellä Deir al-Suryan, Wadi al-Natrunin erämaassa, otti vastaan enkelillisen munkinpuvun ja nimen Antonios al-Suryani. Siellä hän antautui kokonaan rukoukseen, paastoon ja työhön, ja hänet asetettiin luostarin muinaisen kirjaston hoitajaksi, missä hän järjesti sen kalliit käsikirjoitukset. Sitten, kaivaten syvempää hiljaisuutta, hän vetäytyi luolaan, jonka hän omin käsin hakkasi kauas luostarista, ja asui siellä erakkona noin kuusi vuotta lakkaamattomassa rukouksessa ja mietiskelyssä, taistellen himoja vastaan ja keskustellen Jumalan kanssa erämaan hiljaisuudessa.
Vuonna 1962 pyhä paavi Kyrillos VI kutsui hänet hiljaisuudestaan ja pani kätensä hänen päälleen, vihkien hänet kristillisen kasvatuksen piispaksi ja pappisseminaarin dekaaniksi, ja antoi hänelle nimen Shenouda koptien suuren arkkimandriitan mukaan. Opettavana paimenena hän antoi itsensä nuorten hyväksi, ja oppilaiden määrä lisääntyi suuresti hänen hoidossaan.
Paavi Kyrillos VI:n nukkuttua pois apostolisen pyhän Markuksen valtaistuimen arpa lankesi hänelle, ja neljäntenätoista päivänä marraskuuta vuonna 1971 hänet asetettiin Aleksandrian sadanneksiseitsemänneksitoista paaviksi. Yli neljänkymmenen vuoden ajan hän kaitsi Kristuksen laumaa isän sydämellä. Hän opetti kansaa viikko viikolta kooten tuhansia kuulemaan Jumalan sanaa; hän kirjoitti yli sata kirjaa Kirkon opista ja hengellisestä elämästä, joista monet käännettiin kansojen kielille; hän vihki kymmeniä piispoja ja satoja pappeja, ja perusti kirkkoja ja luostareita kautta maan, jottei ulkomaille hajaantuneet koptilaiset uskovat jäisi ilman paimenia.
Hyvä paimen ei pakene koetuksen päivänä. Ahdistuksen aikana paavi suljettiin ja pidettiin eristyksissä luostarissa, ja hän kantoi koetuksen kärsivällisesti antaen itsensä Jumalan haltuun; ja koetusvuosiensa jälkeen hänet palautettiin istuimelleen ja kansalleen, joka otti hänet vastaan suurella ilolla. Viimeisiin päiviinsä asti hän työskenteli, vaikka sairaus ja vanhuus painoivatkin häntä, aina rakastavana isänä lapsilleen.
Hän nukkui pois Herrassa seitsemäntenätoista päivänä maaliskuuta vuonna 2012, joka on kahdeksas Baramhatin kuuta, kaitsettuaan Aleksandrian Kirkkoa noin neljäkymmentä vuotta ja neljä kuukautta. Suuri ihmisjoukko itki isäänsä, ja hänen oman toivomuksensa mukaan hänen ruumiinsa laskettiin lepoon Pyhän Bishoyn luostariin Wadi al-Natruniin, lähelle niiden erämaan isien jäännöksiä, joita hän oli rakastanut.
Olkoot hänen rukouksensa ja siunauksensa kanssamme. Aamen.